Jälkiruoka, supersankarielokuva ja Taidetalon ruutulattia
23.03.2022
Kutsuin Joutsenon Opiston taidetaloa alataloksi, isossa päätyluokassa oli mustavalkoruudullinen lattia. Lounaalla oli aina jälkiruokaa, aamupalaksi söin melkein aina puuroa hillolla, voileivän, appelsiinimehua ja teetä. Kahvinjuonnin olen oppinut vasta myöhemmin. Toki Joutsenon opistovuodella on siihenkin tavallaan osansa.
Vuosia on jo kulunut opistovuodestani, saavuin opistolle syksyllä 2004. Siitä on jo yli 15 vuotta. Opisto oli tehnyt tehokasta markkinointia, ylioppilaskirjoitusten jälkeen postissa oli tullut opiston esite. Opiskelupaikkaa en ollut saanut heti kirjoitusten jälkeen, taideopintoihin vaadittavien ennakkotehtävien tekoon en saanut panostettua tarpeeksi keväällä. Toive kuvataiteilijan koulutukseen pääsemisestä oli kuitenkin kova. Laskin rahojani ja hain Joutsenon Opiston kuvataidelinjalle.
Kuvataideopinnot alkoivat rennosti, mutta tehokkaasti värioppiharjoituksilla. Lukuvuoden aikana oli tarjolla monipuolisesti erilaisia kuvataiteen tekniikoita, piirustuksesta ja maalauksesta kuvanveistoon ja valokuvaukseen. Myös useita grafiikan tekniikoita käytiin läpi. Opinnot antoivat hyvät pohjatiedot ja taidot ja tutustuttivat kokopäiväiseen taiteen opiskeluun.
Opiston taidetalon tilat mahdollistivat myös taiteellisen työskentelyn iltaisin ja viikonloppuisin. Jälkikäteen ajateltuna lukuvuosi oli oman ilmaisun etsimistä ja myös monenlaisten kokeilujen aikaa. Puitteet antoivat mahdollisuuksia testata erilaisia ilmaisukeinoja ja ideoita. Myös keväällä oli runsaasti aikaa valmistautua tuleviin pääsykokeisiin.
Oman osansa opistovuoteen toi myös elämä opiston asuntolassa. Aika ennen älypuhelimia vaati omanlaistansa mielikuvitusta, joten yleisen jouten olon ohella suunnittelimme kämppikseni kanssa kaikenlaista. Leivoimme esim. huoneemme ikkunaan pipariverhon ja kuvasimme supersankarielokuvan. Sunnuntaina valvoimme maanantain puolelle katsoen Ruuvit löysällä -brittikomediaa, vaikka tiedossa olikin, että aamulla väsyttää.
Lukuvuosi meni nopeasti, hienoja hetkiä olivat myös Lontoon opintomatka sekä näyttely Imatran kulttuurikeskuksella.
Joutsenon Opiston lukuvuoden jälkeen päädyin opiskelemaan kuvataiteilijaksi Imatralle Saimaan ammattikorkeakouluun. Kuvataiteilijan ammattiin valmistumisesta tuli keväällä 2019 kuluneeksi kymmen vuotta. Olen toiminut siitä saakka aktiivisesti kuvataiteilijan ammatissa. Joutsenossa minua opettaneet ovat muuttuneet opettajista taiteilijakollegoiksi.
Minä vuorostani olen muutaman vuoden astellut opistolle opettajan roolissa ja toivon, että voisin antaa vähintään yhtä paljon kuin mitä olen itse saanut.
Niin, ja siihen kahvin juontiin. Tapasin opistolla puolisoni Karrin, joka suurena kahvin ystävänä tutustutti minut kahvinjuontiin. Joutsenon Opistolle opettamaan saapuessani valitsen siis kuppiini kahvia ja muistan kertoa Karrista ja alatalon entisestä ruutulattiasta.
Tuulia Iso-Tryykäri
Kuvataiteilija (Yamk)
Opiskeli Joutsenon Opiston kuvataidelinjalla lukuvuonna 2004-2005
