Japanin kieli antoi toivoa tulevaisuuteeni
02.06.2022
Opiskelin Joutsenon Opiston Japanin kielen ja kulttuurin linjalla 2021-2022 välisenä aikana. Japanin kaunis kulttuuri ja kieli ovat kiehtoneet minua jo yli 15 vuotta. Aluksi luin vain mangaa mutta löysin nopeasti myös animen ja kiinnostuin japanin kielestä. Koitin opiskella kieltä vähän itsenäisesti, mutta opiskelu on ollut minulle aina vaikeaa, joten onnistuin opiskelemaan vain numerot japaniksi. Aikaa kului ja valmistuin ammattikoulusta lähihoitajaksi, ja sain töitä lähikunnan hoivakodista. Työ oli kuitenkin rankkaa eikä kovin palkitsevaa, joten ajoin itseni lopulta työuupumukseen. Sairaslomalla kotonani mietin mitä sitä elämällään tekisi, kun muistin vanhan haaveeni. Veljeni oli muutama vuosi takaperin opiskellut Joutsenon Opistolla korean kielen linjalla ja muistelin hänen maininneen siellä olevan myös japanin kielen linja. Veljeni kannustikin minua hakemaan opistoon, sillä oli itse saanut sieltä niin paljon hyviä muistoja. Myös ystäväni rohkaisivat minua lähtemään, sillä olin haaveillut asiasta jo kauan. Niinpä hain opistoon heti kun haut alkoivat maaliskuussa.
Opistoon saapuessani minua jännitti paljon. Vaikka olenkin asunut monia vuosia itsekseni en ole ikinä ennen asunut näin kaukana lapsuuden kodistani Mäntsälässä. Minua jännitti myös se, että entä jos opiskelusta ei tulisikaan mitään ja olisin muuttanut näin kauas turhaan. Ja tietenkin se, etten tuntenut yhtään ketään koko koulusta pelotti enemmän kuin vähän. Onneksi törmäsin heti ensimmäisenä päivänä solukämppikseeni ja meistä tuli hyvät ystävät. Päivien edetessä ystävystyin myös monien muiden ihmisten kanssa niin japanin linjalta kuin muiltakin linjoilta. Nyt kun lukuvuosi on jo päättymässä, heistä on tullut kuin perheen jäseniä.
Kun aloitin opiskelun opistolla osasin japanista vain numerot ja joitain sanoja mitä animesta olin kuullut. Ensimmäisenä haasteena olikin opiskella japanin kirjoitustyylit hiraganat ja katakanat. Ne opiskeltiin heti ensimmäisen kuukauden aikana. Opiskelu oli todella vaikeaa mutta nautin siitä todella paljon. Vuoden aikana tuntui usein, etten osaa mitään tai pysty mihinkään, mutta sitten muistin, miten paljon olen oppinut ja se rohkaisi minua jatkamaan. Kun katson taaksepäin, olisin ehkä voinut oppia enemmänkin mutta tein niin paljon kuin oman jaksamisen kanssa pystyin ja olen tyytyväinen siihen.
Alun perin ideanani oli vuoden jälkeen jatkaa lähihoitajan töitä joko Keski- tai Pohjois-Suomessa mutta vuoden aikana minulle selkeytyi, etten oikeastaan halua jatkaa työssäni. Mitä enemmän opiskelin, sitä enemmän haluni tehdä töitä japanin kielellä/Japanissa kasvoi. Suomessa kuitenkaan ei ole montaa työpaikkaa missä japanin kieltä voisi käyttää. Lopulta haaveekseni nousi mennä ulkomaille tarjoamaan apua sitä tarvitseville joko kirkon tai Unicefin kaltaisen organisaation kautta. Idean sain opiston yhteisillä tunneilla, joilla kerran punaisen ristin edustajat olivat kertomassa työstään. En tiedä tarvitseeko siihen japania mutta aika näyttää.
Jos en olisi tullut Joutsenoon olisin varmaan jäänyt vanhaan elämääni kärsimään pidemmäksi aikaa. En väitä tuntevani itseäni kokonaan mutta ainakin todella paljon paremmin. Opin opistolla, että vaikka opiskelu onkin minulle haastavaa se ei ole niin mahdotonta mitä olen kuvitellut. Olen luultavasti loppuikäni kiitollinen tälle opistolle.
-Kirsi
