Kansanopisto on hyvää itsensä kehittämisen aikaa

20.05.2022

11.5.2022

Tuuli opiskelee kasvatustieteen perusopintoja Joutsenon Opistossa Jyväskylän Avoimen yliopiston vaatimusten mukaisesti. Seuraavassa jutussa Tuuli kertoo omia kokemuksiaan kansanopisto-opiskelusta ja yliopisto-opintojen suorittamisesta välivuoden aikana.

Kansanopisto ja erityisesti Joutsenon Opisto on hyvä paikka itsensä kehittämiseen, uuden oppimiseen, itsenäistymiseen, ystävystymiseen ja pääsykokeisiin valmistautumiseen; näitä asioita olen täällä ollessani oppinut valtavasti.

Olen hakenut lukion jälkeen kaksi kertaa opiskelemaan kasvatustieteitä yliopistoon, enkä vielä ole päässyt sisään. Viime kesänä ajattelin, että ehkä voisinkin lähteä katsomaan, olisiko kansanopistosta minulle jotakin hyötyä. Syksyllä aloittaessani kasvatustieteen linjalla olin hieman epävarma siitä, että onkohan tämä sittenkään minun juttuni. Opintojen edetessä aloin kuitenkin huomata, kuinka paljon olen oppinut itsestäni, kasvatusalan opinnoista ja jatko-opinnoista. Tällä hetkellä ajattelen, että päätös lähteä tänne oli oikea. Viime syksynä aloittaneesta epävarmasta tytöstä on tullut opistovuoden aikana ihminen, joka tietää mitä haluaa tulevaisuudeltaan, ja se on toimia kasvatusalantehtävissä.

Kasvatustieteen perusopintojen lisäksi Joutsenon Opisto tarjoaa omia opintoja kuten psykologiaa, tietotekniikkaa, kuvista, liikuntaa, vuorovaikutustaitojen kehittämistä, pääsykoevalmennusta ja ympäristökasvatusta. Aluksi ajattelin, että haluan opiskella vain kasvatustieteitä, eikä muut aineet tuntuneet niin kiinnostavilta. Nyt kuitenkin ajattelen, että muut aineet ovat antaneet minulle hyviä valmiuksia jatko-opiskeluja ajatellen, sillä luokanopettajan koulutuksessa tulee vastaan hyvin samanlaisia opintoja. Erityisesti pääsykoevalmennuksesta on ollut hyötyä ja tällä hetkellä olen paljon varmempi omista taidoistani pärjätä VAKAVA- ja soveltuvuuskokeissa.

En olisi oppinut asioita samalla tavalla ilman lähiryhmäohjausta. Koen olevani ihminen, joka oppii parhaiten koulun penkillä muiden ihmisten kanssa enkä etäopiskelun tavoin tietokoneen välityksellä. Lähiryhmätunneilla sain parhaan mahdollisen tuen opettajilta ja muilta opiskelukavereilta. Meidän pieni ryhmäkokomme helpotti opintoja, koska tunneilla oli helppo olla oma itsensä ja opettajilla jäi aikaa jokaisen opiskelijan oppimisen tukemiseen. Kasvatustieteen opintojen aikana hyödynnettiin paljon erilaisia opiskelumenetelmiä kuten ryhmätöitä, oppimistehtäviä, esitelmiä sekä parikeskusteluja ja opintoihin kuului tietenkin paljon lukemista. Lukemista helpotti se, että kävimme usein kurssin aineistoja yhdessä tunneilla läpi, jolloin kotiin ei jäänyt niin paljon tekemistä. Juuri se oli minusta parasta, että asioita pystyttiin pohtimaan ja tekemään yhdessä, eikä asioiden kanssa tarvinnut jäädä yksin. Jos olisin opiskellut avoimessa yliopistossa ilman lähiryhmän tukea, päivärutiinit olisivat menneet helposti sekaisin, enkä olisi jaksanut opiskella yhtä aktiivisesti.

Joutsenon Opistossa on mielestäni hyvä yhteishenki ja muilta sai apua tarvittaessa. Opettajat ovat ammattitaitoisia ja aidosti kiinnostuneita opiskelijoiden asioista, mikä toi itselleni lisää motivaatiota opiskeluun. Kouluun tuleminen oli aina mukavaa, kun tiesi siellä odottavan hyvä ryhmä, jonka kanssa pääsee oppimaan uusia asioita.  Opiston sijainti on myös mahtavalla paikalla, koska siellä on rauhallista ja lähellä on kaunista luontoa.

Tällä hetkellä en voi muuta kuin suositella kansanopistossa ja avoimessa yliopistossa opiskelemista. Tämä antaa paljon enemmän kuin ottaa ja opiskelu täällä lähtee aina oppijasta itsestään. Mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua.

Tuuli Reinikainen, kasvatustieteiden linja 2021–2022