Kuvataiteilija, sihteeri, editori ja porukan ”äiti”

25.07.2022

Hejsan! Olen Emma, 22 v. ja lähtöisin Pohjois-Savosta, Suonenjoelta. Minun oli ilo opiskella Joutsenon Opiston kuvataidelinjalla 2021–2022. Opistovuosi oli yksi parhaista vuosistani tähän mennessä, ellei jopa paras.

Valmistuin lukiosta jouluna 2019 ja hain vuoden 2020 yhteishaussa opiskelemaan psykologiaa. En päässyt. Seuraavana vuonna, 2021 hain uudelleen samaisiin opintoihin, mutta myöskin kuvataidetta. En päässyt vieläkään. Olin tässä vaiheessa viettänyt jo pari vuotta tehden erinäisiä töitä, enkä halunnut samaa kohtaloa taas seuraavalle vuodelle. Eräänä päivänä huomasin postin seasta kansanopiston flyerin ja sehän pistikin minut miettimään. Aloin tutkia, missä kaikkialla olisi mahdollista opiskella kuvista. Olin hakenut Lappeenrantaan, joten Joutsenon Opisto sen vierestä tuntui loogiselta vaihtoehdolta.

Näin henkilönä, jolla ei ole kovin suurta suhdetta luontoon, tuntui jotenkin ironiselta valita sellainen koulupaikka, jossa luontokysymykset otetaan vakavasti. Suhteeni luontoon ei ole muuttunut, mutta pystynpähän perustelemaan kantani paremmin.

Hetkellisesti harkitsin japanin linjaa, mutta olen hyvin kiitollinen valinnastani hakeutua kuvataidelinjalle. Sain opinnoistani erittäin paljon irti. Menin opistolle etsimään itseäni niin persoonana, kuin taiteilijanakin. Aivan vieras paikkakunta ja vieläpä maakunta antoi eräänlaisen vapauden aloittaa alusta. En tuntenut ketään, mikä oli pelottavaa ja inspiroivaa samaan aikaan. Onnekseni tutustuin nopeasti linjalaisiini ja sittemmin myös muiden linjojen opiskelijoihin. Minut kuulemma adoptoitiin japanin linjalle… Ja tuntuu, etten pääse heistä enää eroon, vaikka yrittäisinkin.

Peruskuvisopintojen lisäksi valinnaisainekursseista otin akateemiset tekstinkäsittelytaidot, japanin kielen alkeet ja Academic Reading.  Olisin halunnut ottaa vielä pari kurssia enemmän, mutta ne eivät joko toteutuneet tai sattui päällekkäisyyksiä. Lopulta oli ihan hyvä, etten pystynyt opiskelemaan kaikkia haluamiani kursseja, sillä tekemistä kyllä riitti ilman niitäkin. Tuntui, kuin olisin ollut koko ajan jossain, ja jos toisessa hankkeessa mukana. Päädyin asukasneuvoston sihteeriksi, kestävän kehityksen -toimintaan, olin podcastissa ja jossain välissä minusta kehittyi videoiden editoija. Lisäksi oli kirpputoria, opintomatkaa ja minireissuja taiteen perässä. Opistolla sai ottaa vastuuta itselleen niin paljon tai niin vähän, kuin vain itse toivoi.

Uusien murresanojen ja ystävien lisäksi sain opistovuodesta itsevarmuutta. Enää en pelkää tuoda omia näkemyksiäni esiin keskusteluissa tai jää nurkkaan kököttämään suuremmissa ihmisjoukoissa. Minusta tuli kavereideni sanojen mukaan ”pelastava enkeli” ja porukan äiti.

Suosittelen kansanopistoa kaikille, jotka ovat epävarmoja tulevaisuudestaan. Erityisesti tietenkin suosittelen Joutsenon Opistoa. Sain olla tekemisissä lähestulkoon kaikkien opiston henkilökunnan jäsenten kanssa. Voin varmuudella sanoa heidän olevan mahtavia ihmisiä ja alansa huippuammattilaisia. Kaikki tervehtivät kaikkia, opetus on loistotasoa, aina saa apua, eikä opettajien ja opiskelijoiden välillä ole minkäänlaista kynnystä.

Erityisesti Mirja auttoi selkeyttämään toiveitani ja tavoitteitani tulevaisuutta kohtaan. Ikinä en ole ollut näin optimistinen koulujen suhteen. Aion varmasti vierailla opistolla, jos en nyt ihan yleissivistävissä, niin ainakin kuvislinjan vieraana. Ja totta kai pitäähän kakkoskeittiön porukka saada joskus vielä kasaan. Tulee ikävä jo tätä kirjoittaessa.