Opistomuistoista opettajan polulle

14.03.2024

Kuvataide on ollut läsnä elämässäni lapsuudesta saakka, jolloin se oli rakas harrastus ja tapa purkaa arjen kokemuksia luovan toiminnan kautta. Lukion viimeisenä vuotena aloin pohtimaan, että voisiko se olla minulle vielä jotakin enemmän. Hain Lapin yliopistoon opiskelemaan kuvataidekasvatusta, mutta ensimmäisellä kerralla ei onnistanut. Olin tällöin epävarma siitä, että olisiko minusta todella korkeakouluopiskelijaksi, saati sitten kuvataiteen opettajaksi. Minulla oli kuitenkin vahva tunne siitä, että haluan taiteen olevan osa tulevaisuuttani.

Opiskelin Joutsenon Opiston kuvataidelinjalla vuosina 2018–2019. Näiden opintojen aikana minulla oli mahdollisuus keskittyä ja syventyä taiteeseen ja omaan taiteilijuuteeni tavalla, jota en ollut ennen kokenut. Opintojen alussa minua huolestutti, että kyllästyn taiteen parissa työskentelyyn, mutta lopputulema olikin täysin päinvastainen. Vuoden aikana kehityin huimasti taiteen tekijänä. Asuessani opistolla sain tilaa itsenäistyä ja mahdollisuuden tavata ihmisiä, joista muodostui hyviä ystäviä. Tunsin ensimmäistä kertaa todella kuuluvani joukkoon ja tulin kohdatuksi juuri sellaisena kuin olen. Opinnoissa pääsin tutustumaan itselleni uusiin tekniikoihin, kuten erilaisiin grafiikan menetelmiin ja keramiikkaan. Lisäksi syvennyin toden teolla maalaukseen, johon sain runsaasti uusia näkökulmia.

Vuoteen kuului hyvin mieleenpainuva opintomatka, jonka teimme Lontooseen. Matkaan sisältyi ohjattua toimintaa ja sopivasti vapaata aikaa. Kävimme monissa museoissa, kuten British Museum ja Tate Modern, joissa tutustuimme taidehistoriaan erilaisten kuuluisien taiteilijoiden kautta. Ohjatun toiminnan jälkeen seikkailimme metrolla ympäri Lontoota metsästäen kirjakauppoja ja
kävimme esimerkiksi katsomassa vaikuttavan oopperan kummitus musikaalin.

Opiston ammattitaitoiset opettajat ja muut oppilaat muodostivat tukiverkoston, joiden innoittamana uskalsin lähteä tavoittelemaan omia unelmia jatko-opinnoista. Hain uudestaan Lapin yliopistoon ja tällä kertaa pääsin opiskelemaan kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmaan. Olen nyt toisen vuoden maisteriopiskelija ja valmistuminen alkaa häämöttämään horisontissa. Palasin äskettäin Joutsenon Opistolle suorittamaan kuvataidekasvatuksen koulutukseen kuuluvan viimeisen opetusharjoitteluni, jolloin tunsin jonkinlaisen ympyrän sulkeutuvan.

Vuodet ovat menneet ohi uskomattoman nopeasti, vaikka uuden edessä sitä ajattelee, että aikaa on runsaasti. Täytyy muistaa juhlia onnistumisia ja olla läsnä muille ihmisille. Kiitos Mirjalle opetuksesta, tuesta ja ohjauksesta. Kiitos ystäville ja muulle opiston henkilökunnalle, jotka loivat hyväksyvän ja mukaan ottavan yhteisön.

-Minna, kuvataidelinjan opiskelija 2018-2019